Chapter 21

 Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta 

 ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. 

 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: `Herra tarvitsee niitä`; ja kohta hän lähettää ne." 

 Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: 

 "Sanokaa tytär Siionille: `Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla`." 

 Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, 

 ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. 

 Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. 

 Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!" 

 Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?" 

 Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista". 

 Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. 

 Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi`, mutta te teette siitä ryövärien luolan." 

 Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. 

 Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät 

 ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: `Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen`?" 

 Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä. 

 Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. 

 Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. 

 Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?" 

 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: `Kohoa ja heittäydy mereen`, niin se tapahtuisi. 

 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte." 

 Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?" 

 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. 

 Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: `Taivaasta`, niin hän sanoo meille: `Miksi ette siis uskoneet häntä?` 

 Mutta jos sanomme: `Ihmisistä`, niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." 

 Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä". Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen. 

 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: `Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani`. 

 Tämä vastasi ja sanoi: `En tahdo`; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. 

 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: `Minä menen, herra`, mutta ei mennytkään. 

 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. 

 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. 

 Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 

 Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. 

 Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. 

 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. 

 Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: `Minun poikaani he kavahtavat`. 

 Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: `Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä`. 

 Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. 

 Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" 

 He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa". 

 Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: `Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme`? 

 Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. 

 Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." 

 Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. 

 Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.