| Chapter 144 |
1 | Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan,
|
2 | hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle.
|
3 | Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!
|
4 | Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.
|
5 | Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.
|
6 | Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.
|
7 | Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä,
|
8 | joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!
|
9 | Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,
|
10 | sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.
|
11 | Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi.
|
12 | Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;
|
13 | meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin;
|
14 | meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.
|
15 | Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!
|