| Chapter 109 |
1 | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
|
2 | Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
|
3 | Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
|
4 | Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
|
5 | He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
|
6 | Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
|
7 | Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
|
8 | Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
|
9 | Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
|
10 | Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
|
11 | Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
|
12 | Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
|
13 | Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
|
14 | Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
|
15 | Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
|
16 | Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
|
17 | Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
|
18 | Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
|
19 | Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
|
20 | Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
|
21 | Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
|
22 | Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
|
23 | Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
|
24 | Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
|
25 | Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
|
26 | Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
|
27 | ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
|
28 | Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
|
29 | Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
|
30 | Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
|
31 | Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.
|