| Chapter 23 |
1 | Job vastasi ja sanoi:
|
2 | "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
|
3 | Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
|
4 | Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
|
5 | Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
|
6 | Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
|
7 | Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
|
8 | Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
|
9 | jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
|
10 | Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
|
11 | Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
|
12 | Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
|
13 | Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
|
14 | Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
|
15 | Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
|
16 | Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
|
17 | Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
|